Erilaista työtä opiskelijoiden kanssa

Erilaista työtä opiskelijoiden kanssa

Meillä olikin aivan erilainen työpäivä.

Perhossa toimii Kpedun ammattioppilaitos, jossa on luonto-ohjaaja koulutusta.

Osa opiskelijoista oli valinnut maisemanhoitotyön valinnaiseksi kurssiksi ja opiskelijat tulivat meidän maatilalle opiskelemaan maisemanhoitotyössä käytettävien eläinten hoitoa.

Syksy ajankohtana asetti omat haasteensa opetukselle ja Ismon kanssa mietimmekin pitkään, kuinka saamme opetettua samalla eläinten käyttöä maisemanhoitotyössä, kun eläimet on jo siirretty talviasumuksiinsa.

Lopulta päädyimme siihen, että teemme opiskelijoiden kanssa meidän päivittäiset maatilan työt laiduntarkastuksineen. Samalla pystyimme luontevasti juttelemaan eläinten tarpeista ja hoitovaatimuksista.

Vaikka lampaat, naudat ja alpakat ovat vähään tyytyviä ja vaatimattomia maisemanhoitajia, on kuitenkin eläimellä tietyt vaatimukset laidunnusympäristön suhteen – sen  on oltava turvallinen ja sovelluttava eläinten käyttöön ja  joissakin tapauksissa onkin järkevämpää ihmisen tehdä itse tarvittava maisemanhoitotyö. Eläimiä ei myöskään voi vaan jättää luonnonlaitumille oman onnensa nojaan, vaan ne tarvitsevat sinne turvalliset aitaukset joissa ne  pysyvät, sekä mahdolliset petoeläimet saadaan pidettyä laidunalueiden ulkopuolella. Ei myöskään saa unohtaa kivennäisten, suolan ja raikkaan veden tarvetta.

Opiskelijoita kiinnosti kovasti myös meidän jo olemassa olevat metsälaitumet ja kuinka niissä näkyy eläinten tekemä luonnollinen maan muokkaantuminen.

Tutustumista puolin ja toisin

 

Meillä ei metsälaitumet vielä ole paljon muokkaantuneet, lukuunottamatta eläinten tekemiä polkuja, koska nämäkin hiehot ovat vasta alkukesällä päässet tälle laitumelle josta pääsevät metsälaitumille.

 

Tuulikista tuli heti opiskelijoiden suosikki

Aamu aloitettiin siis lampaiden ja alpakoiden ruokinnalla.

Alpakat pääsivat viikon sisällä olon jälkeen ulos. Olimme pitäneet allut sisällä, koska viikkoa aikaisemmin Kovun jalka meni poikki ja halusimme pitää eläimet rauhassa, jotta luutuminen alkaisi mahdollisimman hyvin. Alpakoiden riemulla ei ollut rajaa, kun ”vapaus” taas koitti. Luultavasti opiskelijat olivat yhtä riemuissaan katsoessaan pomppivia villapalloja.

Kipsijalalla ei paljon pompita

 

Meillä oli kaikin puolin mielenkiintoinen päivä. Viisi tuntia meni aivan kuin siivillä ja tuntui, että paljon jäi vielä kertomatta. Onneksi tiedossa on jo seuraava päivä, ja päästään perehtymään asioihin hieman syvemmälle. Ellei nyt sitten mene lampaita rapsutellessa koko päivä,  Tällainen opetustyö on todella opettavaista,koska joutuu hieman miettiä itsekin, että miksi on päädytty tiettyihin ratkaisuihin. Sitäpaitsi opetushommat, silloin kun on oma sydän ja intohimo asiassa mukana, on tosi kivoja!

Terveisin

Mirka ja Villakaverit

 

 

 

 

Kevät keikkuen tuli

Kevät keikkuen tuli

Tämä kevättalvi on ollut kiireinen.

Ajatuksemme verkkaisemmasta elämästä lypsikkien jälkeen ei aivan toteutunut. Mutta unelmia kohti mennään, ja nyt onkin menty sellaisella tohinalla, että perässä ei meinaa pysyä.

Toinen tilan yrittäjistä, eli allekirjoittanut, aloitti lähihoitajaopinnot. Se onkin sitten tarkoittanut toiselle yrittäjälle paljon kiireisempiä päiviä, mutta niin vain on jotenkuten miten milloinkin eteenpäin menty. Eläimet on hoidettu ja ehtineet saada vielä paijauksiakin ja lapsetkin on pysyneet tahdissa vielä mukana.

Vasikoita on syntynyt maalis-huhtikuussa kokonaiset seitsemän kappaletta. Poikimiset on olleet helppoja, mutta erilaistahan se on ollut entisiin navetassa hoidettuihin poikimisiin verrattuna. Yötä myöden on kuljettu taskulampun kanssa pitkin tarhoja varmistamassa, että poikimiset sujuu. Vain yhtä poikimista jouduttiin auttaa, muuten emot suoriutuivat ihan omatoimisesti.

Olemme jaksaneet ihastella lauman toimimista. Kun yksi lehmä poikii, pari muuta lehmää asettuu vahtimaan, että poikiva emo saa olla rauhassa. Vastasyntynyttä vasikkaa taas rientävät kaikki ihastelemaan ja nuolemaan, emoa ei jätetä yksin.

Ja lastenhoito hoidetaan myös porukalla. Yksi jää vahtimaan kakaroita, kun äidit käyvät vähän yksinään syömässä.

Tässä hetkessä on kaikki
Päikkäriaika

Seuraavaksi alkaakin kesälaidunten suunnittelu. Viimevuotiset, vieroitetut vasikat on jaettu omiin ryhmiinsä ja he menevät omille laitumilleen. Emot pääsevät vasikoiden kanssa omalle laitumelleen ja ehkäpä pian he saavat sinne sonniseuraakin, mutta sitten vasta kesän päälle. Nyt nautiskellaan vielä hetki ennen kevätkiireitä aurinkoisista ja lämpimistä päivistä.

Aurinkoisin terveisin

Mirka

Kevättä ilmassa

Kevättä ilmassa

Aurinko paistaa ja lumet sulaa kohisten.

Sydäntalvi on opeteltu yhteiseloa näiden mammojen kanssa, ja ehkäpä se pikkuhiljaa alkaa sujua.

Heittäytyminen lypsykarjasta emolehmiin ja ennen kaikkea näihin palleroihin oli kyllä suuri hyppy tuntemattomaan. Nauta on nauta, mutta haikku on Persoona. Hoito on erilaista ja lajinomainen käyttäytyminen korostuu tällä vapaana vaeltelevalla rodulla.

Aluksi lauma asusteli aivan tuvan vieressä olevalla laitumella, missä oli paljon metsän tuomaa suojaa. Tämä oli hyvä ratkaisu, koska näin pystyimme seuraamaan koko ajan lehmien elämää ja pikkuhiljaa hekin tottuivat meidän perheen metelöintiin. Valitettavasti lampaat jouduttiin sen jälkeen pitämään aidattuina, koska ne tyttöset olivat tottuneet kirmailemaan juuri tällä laitumella. Minä pelkäsin, että sähkölangan virta olisi lampaille liian voimakas. Kesä näyttää tullessaan, sopeutuvatko lampaat ja haikut samoille laitumille.

Cecilia on yksi lempeimmistä ja rohkeimmista emoista