Pehmeitä paketteja ja puuhastelua

Minulla menee arki tiiviisti koulumaailmassa, mutta sitäkin enemmän sitten viikonloppuisin ja lomalla keskistytään tilan töihin ja kotihommiin.

Vasikat on saatu vieroitettua ja huudotkin on jo loppuneet. Olen jo aikaisemmin tainnut kertoa miten ja miksi vasikat vierotetaan, mutta tässä ihan lyhyesti vielä.

Eli sonni lasketaan emolaitumelle juhannuksen tienoilla, viime vuonna Bruno tuli meille juhannusaattona, joten se pääsi suoraan emolaitumelle. Tästä noin yhdeksan kuukauden kuluttua saadaan alkaa odottelemaan uusia vasikoita. Meillä pidetään tästä aika tarkasti kiinni, koska me haluamme lehmien poikivan keväällä, kun ilmat ovat lämmenneet ja vasikat pääsevät äidinmaito-kauden jälkeen kasvamaan vihreille laitumille. Jotta emot saavat kerätä voimia uusien vasikoiden kasvattamiseen, vierotetaan edellisen kesän vasikat omiksi ryhmikseen. Toinen syy on se, että nämä teini-ikään ehtineet alkavat olla sukukypsiä, mutta eivät missään tapauksessa vielä valmiita omiin vasikoihin. Hiehot saavat kasvaa vielä rauhassa omissa ryhmissään ainakin kaksi - kolme -vuotiaiksi, ennen kuin heidät laitetaan emolaumaan missä sonnikin asustaa.

Vieroitus on verkkaista ja rauhallista hommaa. Emotarhan ja vieroitustarhan välille laitetaan hoitohäkki, johon vain vasikat mahtuvat kulkemaan sisälle. Häkkiin laitetaan herkkuja, meidän tapauksessa kuivaheinää, jota vasikat käyvät syömässä omaan tahtiin. Siinä vasikat rohkaistuvat ja alkavat viettää koko ajan enemmän ja enemmän aikaa hoitohäkin ja vieroitustarhan ympäristössä. Silloin on hyvä alkaa ohjaamaan niitä toiseen tarhaan, muutama eläin kerrallaan. Tämä prosessi on aikaaviepää, yleensä koko hommassa kuluu kuukausi, mutta tarkoitus on samalla kesyttää vasikat, eikä missään tapauksessa hätyyttää tai kuljettaa niitä väkipakolla, mikä ei varmasti onnistukaan. Vasikat elävät kuitenkin laumansa “suojeluksessa”, eikä niitä sieltä saa erikseen poimittua mitenkään villitsemättä koko laumaa. Ja siitä ei seuraisi mitään hyvää.

Valtava rynnistys rapsuttavalle kädelle. Tässä vaiheessa vieroitetut “vasikat” on helppo kesyttää.

Hiehot ja sonni-pojat erotellaan eri aitauksiin, vahinkojen välttämiseksi ;)

Vieroitusvaiheessa junnut ovat 6-10 kuukauden ikäisiä.

Seuraavaksi laumasta otetaankin Bruno- sonni erilleen, että poikimisten jälkeen ei tulisi heti uusia tiineyksiä, vaan emot saavat rauhassa hoidella uusia vasikoita. Brunokaan ei joudu ihan yksisteen asustamaan, vaan sen kaveriksi siirretään Taneli-härkä. Tanelihan oli se pikkiriikkinen tapaus, jonka kasvu tyrehtyi jostain syystä. Eniten varmaan vaikutti Tanelin emän kuolema, ja vaikka Taneli sai hyvin ruokaa, jäi se lopulta vaille emon maitoa. Saattaa olla, että jokin muukin kasvuhäiriö Tanelilla on, koska se on todellakin pieni, paljon pienempi kuin esimerkiksi nämä nyt vieroitetut pyllit. Viime keväänä teimme ratkaisun, että Taneli jää laumaan asustelemaan ja eläinlääkäri kuohitsi sen, joten Taneli on härkä ja elää lauman mukana. Se sitten saa toimia Brunon seuralaisena juhannukseen saakka.

Meille tuli ihana pehmeä paketti Rantasen Nahkajalostamolta. Viime kevään taljat olivat valmistuneet. Ihan kuin joululahjapakettia olisi avannut, niin paljon jännitti. Taljat olivat aivan ihania!

Tässä vaiheessa vielä jännitti

Osassa taljoissa oli karvattomia kohtia, isojakin, suolauksen epäonnistuttua. Tämä ei siis ole heidän valmistusvirhe, vaan täällä vuotien lähtöpäässä tapahtunut virhe. Teurastuksen jälkeen vuodat puhdistetaan rasvasta ja lihasta ja suolataan. Ja suolaa laitetaan paljon, jos miettii suolausvaiheessa, että jokohan riittää, niin kannattaa lisätä vielä kilo tai kaksi.

Mutta onneksi suurin osa oli aivan priimaa.

Pohdin, voisiko noista osittain karvattomista vuodista tehdä jotain. Vaikkapa tossuja talveksi. Se asia on hieman hautumassa kaiken muun ohella. Tällä hetkellä on niin monta projektia kesken. Matto odottaa kutojaa ja kaappi entisöijää. Meillehän tuli tilakauppojen yhteydessä yksi käyttökelpoinen (tai pikku huotoa vaille käyttökelpoinen)huonekalu ja sen kunnostamista aloittelin viime viikolla.Kaappi on odotellut käsittelyyn ottamista pari vuotta ja nyt viimein laitoin työtä alulle. Sen valmistuminen taas on sitten jossain hamaassa tulevaisuudessa.

Maalipinta on todellakin huono, vaikka värit olisivat kyllä kivat. Maalikerrosten alta paljastui vielä lakka tai sellakka kerros, joka on aivan kamalaa poistaa. Sitkeää kuin purkka ja heti jäähtymisen jälkeen jämähtää sikliin kivikovaksi. Mutta ajan kanssa…ajan kanssa…Silmissäni näen jo kaikki lakanat viikattuina kaapin hyllyllä. Tästä tulee vielä ihana!

Viime syksynä muistin kuin muistinkin kerätä osan pelargonioista talvehtimaan navetan ikkunalle. Ja tänä talvena niitä myös muistettiin kastella.

Yritin talvettamista siis jo edellisenä vuonna, mutta huomasin, että talvettaminen ei tarkoitakaan sitä, että kukat unohdetaan navetan nurkkaan ja otetaan esille kevään tullen. Tänä vuonna siis talvettaminen näyttää onnistuneen.

Kannoin kukat viikko sitten huoneenlämpöön, leikkasin kuolleet oksat pois ja istutin vihreät osat uuteen multaan, pikku ruukkuihin. Nyt vain peukut pystyyn, että kukat starttaavat uuteen kasvuun.

Siirsin kukat syksyllä omissa ruukuissaan navetan ikkunalle. Leikkasin varret lyhyemmiksi ja kastelin aina silloin tällöin.

Leikoin kukista kuolleet oksat ja lehdet pois ja istutin uuteen ruukkuun.

Tomaatit on kylvetty ja pikkuruiset taimenalut ovat heränneet henkiin. Tänä vuonna en kasvata mitään erikoisia kasveja vaan yritän lisätä peruskasvisten ja -juuresten määrää, jotta niitä riittäisi vähän pidemmälle talveen. Meillä on isoin ongelma säilytystilojen kanssa, kun ei ole käytössä kunnon kellaria. Nykyinen kellari on aivan liian lämmin, jotta edes perunat säilyisi itämättä kevättalvelle. Siinä voisi olla yksi projekti lisää to do -listaan. Maakellari.

Mirka