Kerintää ja kaikkea sitä ennen

Talvi käväisi kylässä

Syksyn työt on ehkä ihan kohta saatu pakettiin. Parasta onkin, koska se syksykin tässä alkaa loppumaan.

Kuvia selaillessa muistuu mieleen monenlaista kivaa ja ei niin kivaa juttua tältä syksyltä. Onneksi on kuvat, koska ihminen unohtaa aika nopeasti, joskus tämä piirre on myös meidän omaksi hyväksi.

Viestittelin eilen kaverin kanssa, työasioista juttu ensin alkoi ja tapani mukaan huokailin hänelle tätä sinkoilua toivoen, että joskus saavuttaisin sen kuuluisan zen- tilan. Hän muistutti minua siitä mihin kannattaa keskittyä. Pitkän viestittelyn jälkeen ihaninta oli, että minä hymyilin. Melkein nauroin ääneen. Mun täytyy tälle mainosalan hepulle ehdottaa alan vaihtoa, niin hyvin hän mut sai nostettua suosta. Muutaman patistavan kirosanan saattelemana.

Se lisääntyy mihin kiinnitämme huomioimme. Siksipä onkin hyvä, että tältä syksyltä on enemmän kauniita fiiliskuvia, kuin niitä surullisia kuvia.

Niin, niihin syksyn askareisiin…Syksy alkoi loppukesästä, minun ajanlaskulla koulujen alkamisesta. Se oli se rehunteko, poika oli ollut ensimmäisellä lohkolla kaatamassa tunnin verran, kun soitti hädissään, että traktori palaa! Ainoa mitä pystyin sanomaan oli, että ootko kunnossa, tule pois koneen läheltä ja onko palokunta tulossa.

Traktori oli syttynyt palamaan leimahtaen, poika oli juuri ja juuri ehtinyt traktorista ulos.

Traktori syttyi leimahtaen. Aika vaarallista oli olla edes lähellä, koska paukauksia ja räjähtelyitä tuli toinen toisensa perään. Traktorissa ollut sammutin oli ilmeisesti ampaissut myös vauhdilla matkaan, koska oli kiinni oven metallisessa pystyputkessa ja revennyt päästään kuin nakki. Onneksi sen matka oli torpannut siihen metalliputkeen.

Traktorin tuhoutuminen lopetti rehusadon korjaamisen siihen. Vaikka vakuutukset on tietenkin kunnossa, niin vei toista kuukautta ennen kuin meillä oli toinen traktori tuhoutuneen tilalla. Ja koska traktori on työkone, on ne työtkin hyllytetty sen aikaa.

Tähän soppaan kun lisätään pari päivää aikaisemmin perhepiirissä tapahtunut vakava sairaustapaus ja pari päivää tulipalon jälkeen järjestetty pojan muutto toiselle puolelle Suomea, oli meno meillä kuin kanaparven kaahotusta edestakaisin.

Sitten tuli suru. Minun mummo täytti kesällä 100 vuotta ja loppukesästä hänen maallinen matkansa tuli tiensä päähän. Vaikka ikää oli hänellä jo tuon verran, oli kuolema kuitenkin niin lopullinen. Todellinen. Ei siihen koskaa voi valmistautua vaikka tietää sen tulevan meille jokaiselle vastaan.

Tässä vaiheessa minulla kävi ehkä niin, että mieli ei enää pystynyt käsittelemään kaikkea sitä mitä eteen oli tullut, mutta arki jatkuu aina eläinten ja perheen kanssa omaa rataansa, eikä siinä voi pysähtyä miettimään.

Lähiruokapäivää saatiin viettää taas kauniissa säässä.

Syyskuussa osallistuimme tänäkin vuonna kansalliseen lähiruokapäivään markkinoiden merkeissä. KateRing13 toi burger-teltan meille ja väki pääsi nauttimaan aivan mahtavan hyvistä burgereista.

Aikaisempien vuosien tapaan meillä oli Liina myymässä hunajaa ja hilloja sekä ensimmäistä kertaa Mäkelän Yrjö Vimpelistä myymässä perunaa ja viljatuotteita. Nam!

Tästä on taas hyvä jatkaa seuraavana vuonna.

Kata ja Terhi ja parempaa parilalta!

Lähiruokapäivään olimme varanneet tänä vuonna enenmmän talkooporukkaa ja siksi ehkä päivä ei tuntunut niin kiireiseltä kuin aiemmin . Kata ja terhi hoitivat myös kahvitarjoilun, joten se rumba pikkukeittimellä oli meiltä talonväeltä pois.

Tässä kirjoitellessa huomaan, että tapahtumaa on ollut niin paljon, että tilitystä on jatkettava seuraavassa tekstissä. Eihän ole vielä päästy edes syksyn kerintöihin asti, vaikka otsikko sitä jo lupaili.