Vasikoita, vasikoita ja vielä kerran vasikoita

Tekla, Timoteus ja Tyyne, tämän kevään ensimmäiset vasikat.

Noin puolet emoista on saanut vasikan. Tähän asti kaikki on sujunut aika hyvin. Jonkin verran on vasikoita joutunut opettaa tissille, ja olenkin miettinyt, että kuinkahan luonnossa eläinvauvat löytää sen tisun suuhunsa, koska meilläkään ei kovin herkästi puututa vasikan ja emon välisiin juttuihin, mutta tänä vuonna on jouduttu opettamaan useampaa vasikkaa.

Välillä vasikat lupsuttaisivat vain emon kylkikarvoja tai häntää. Moni tukkii emon alle just sieltä peräpäästä. Parin päivää opastusta oikeaan osoitteeseen ja viimein ovat löytäneet omatoimisesti tissille.

Viime keväänä Helka menetti vasikkansa. Vasikka syntyi kuolleena. Helkan annettiin hyvästellä vasikka rauhassa, ei se nuollut vasikkaa mutta huusi sille kyllä kovasti. Monta päivää poikimisen jälkeen Helka palasi yhä uudelleen samalle paikalle, missä oli vasikan saanut.

Lauantai aamuna Helka ja sen uusi vasikka löytyivät laitumen kurjimmasta ja kylmimmästä paikasta. Vasikka oli mukkelismakkelis jäisessä kuopassa. Vasikka siirrettiin emonsa kanssa nopeasti lämpimään. Meillä oli suuri pelko, että Helka menettäisi vasikkansa jo toisena vuonna peräkkäin. Sitä surua mekään emme enää kestäisi. Vasikkaa lämmitettiin ja sille lypsettiin emonsa maitoa ihmisvauvojen tuttipulloon. Ja joihan vasikka mielellään. (meillä on muös vasikan tuttipulloja, mutta ne ovat kovin isoja haikkuvasikoille jotka ovat pienempiä kuin lypsyrotuisten lehmien vasikat). Muutama kerta vasikka juotettin isännän pipo silmillä, (ihan siksi että pullo ei meinannut kelvata ja pipo estää vasikkaa näkemästä mistä se maito sinne suuhun tulee) ja sunnuntaina vasikka oli jo pirteä ja iloinen oman emonsa tisulla.

Vasikka sai nimeksi Tellervo.

Syntymän jälkeen varmistetaan aina, että vasikka löytää emän nisät ja saa ternimaidot, koska se on ihan elinehto vasikalle. Muuten emo kyllä huolehtii vasikan kuivaksi ja lämpimäksi nuolemalla. Nuolemisella on tärkeä merkitys molemmille. Vasikka kuivuu, verenkierto lähtee vilkkaasti toimimaan ja vaikuttaa näin lämpimänä pysymiseen ja tietenkin se emon hellyys on merkittävä tekiä vasikalle. Emolle taas vasikan nuoleminen lisää hyvänolon tunnetta, eli erittää oksitosiinia joka laukaisee maidon herumisen. Emo myös leimaantuu vahvasti vasikkaansa jo tässä vaiheessa, vasikalla menee muutama päivä, ennen kuin leimautuu omaan emoonsa, Vasikka saattaa yrittää mennä kenen tahansa lehmän maitobaarille, ennen kuin alkaa tunnistamaan oman emonsa laumasta.

Tänään Tellervolle syntyi kaveriksi Tapio, kun Ella poiki pienen pojan.

Tapio, ikää kuusi tuntia.

Korvamerkit napsautetaan paikoilleen mahdollisimman pian syntymän jälkeen, koska parin päivän ikäisenä vasikka kirmaa jo niin kovaa, että mies (eikä nainen) saa sitä enää kiinni.

Me elellään nyt täällä ihan vasikantuoksuisissa huuruissa, valmiina kätilöhommiin yötä päivää. Uuden elämän alku on joka kerta yhtä ihastuttavaa.

Lämpimiä kevättuulia odotellen

Mirka