Hiljaiseloa

Alkuvuosi on elelty tilalla hiljaiseloa. Tai ei aivan kokonaan, koska päiviä elävöittämään meille tuli koiranpentu juuri ennen joulua.

Jonkin aikaa olin miettinyt paimenkoiran hankintaa. Lampaiden kanssa kilpaa juostessa tuli kerta toisensa jälkeen mieleen, että kun nyt tuolta toiselta puolelta tulisi joku vikkeläjalkaisempi ohjaamaan. Kyselin eri roduista, kasvattajilta ja kouluttajilta, ja aina tuli vastaan meidän tilan pieni eläinmäärä. Töitä ei olisi tarpeeksi aktiiviselle bordercollielle. Nettikeskusteluissa tutustuin minulle aivan vieraaseen rotuun, Islanninlammmaskoiraan. Nopeasti selvisi, että se on hyvin työlinjaisena säilynyt rotu, jolla on paimennusvietti tallella. Kasvattajan kanssa käytiin pitkät keskustelut ja niiden päätteeksi meille kotiutui Smahildurs Helgi Höldur (Smahildurin Pyhä Viljelijä) aka Móri. Móri nimi tulee myös islannin kielestä, tarkoittaa Mörköä, tai jotain sinne päin. Ihastuin kuitenkin nimeen ja sanaan Skálmöldin Móri -biisin perustella.

Islanninlammaskoira





Islanninlammaskoira kolmen Newfoundlandinkoiran jälkeen on ollut piristysruiske! Menoa ja meininkiä riittää. Myös pienen koiran nopeuteen ja ketteryyteen on saanut tutustua. Tämä kaveri on joka paikassa ennen kuin itse on edes ehtinyt ajatella. Uusi asia on minulle myös paimenkoiran koulutus. Se on minulle aivan uutta, ja oma oppiminen on nyt etusijalla. Perustottelevaisuus on aa ja oo, sitä nyt tässä neljän kuukauden ikäisenä taas opetellaan uudelleen. Että mitäs se “tänne”- käsky tarkoittaakaan. Tarpeeksi lähellä ollessa se tarkoittaa tällä hetkellä makupalaa, pikkuisen kaumepana sitä, että jaahans, taas se tuolla huutelee, mutta nyt en jaksa välittää, koska koko maailma kutsuu mua!

Kohta meillä aletaan valmistautumaan karitsointeihin. Tänä vuonna meillä olikin useampi uuhi pässillä. Pässejäkin itse asiassa on nyt kaksi. Viime kevään karitsoinnit ei menneet aivan nappiin ja nyt jännittää vielä enemmän kuin vuosi sitten. Mutta tässäkin varmasti pätee se totuus, että vain epäonnistumalla oppii.

Viime keväisiä karitsoita

Edellinen
Edellinen

Alkukesän kuulumisia

Seuraava
Seuraava

Syyskuu…