Tilitys vol2

Pieni paimenkoiranalku Hautakoskella.

Tämä on minun lempipaikka meidän tiluksilla. Tällä paikalla on sijainnut vanha Hautakosken tupa, kuvassa olevat pihlajat ovat olleet ilmeisesti tuvan pihalla.

Tupa ja piharakennukset on purettu aikoja sitten pois, mutta paikalla on vielä kivijalan jäänteitä, ja olemmekin päättäneet, että ne saa jäädä paikoilleen, vaikka pihapiiristä saisikin paljon hyvää peltoa. Tuntuisi aivan liian surulliselta viedä kaikki loputkin pois, silloin katoaisi taas pala historiaa. Vanhasta talosta löytyy onneksi kuvia Peltokankaan kyläkirjasta.

Samalla hartaudella vaalin noita lempipuitani. Joka kevät pelkään, että talven tykkylumi on katkaissut nämä Pyhät Puut. Joidenkin asioiden vaan täytyy olla ja pysyä.

Alpakat kerittiin helatorstaina. Eero laittoi viestin, että on 1,5 tunnin kuluttua meillä. Eiku töpinäksi. Onneksi oli poutapäivä ja saatiin hoidettua kerinnat ulkona. Eero tulee Kontiolahdelta asti, joten hänen aikataulun mukaan mennään, että ei tarvitse enää ylimääräisiä kilometrejä ajella.

Alkukesä meni siis karitsoita juotellessa, lehmät hoitivat oman jälkikasvun mallikkaasti.

Kylvöjen jälkeen seuraava urakka olikin saada kaikki laitumet kuntoon, että saadaan nopeasti eläimet talvitarhoista vihreälle. Aitojen tekeminen on kyllä sitten ihan oma taiteenlaji ja urakka. Kivisiin maihin ei tolppia niin vaan pystytetä ja työhon tarvitaankin kaivinkone, Sekin on koko perheen hommaa, koska lankojen korkeudet täytyy mitata tarkasti ja lankakiinnikkeiden ruuvaaminenkin käy työstä. Koko kesä puhdistellaankin sitten aitojen alusia, että sähkö kiertää esteettömästi. Aidat kesälaitumilla on kolmella langalla ja talvitarhoissa viidellä langalla. Talvitarhojen tiheä langoitus on tärkeää petoeläinten poispitämisen vuoksi. Susi- hukkanen kun pääsee ryömimään jo 20-30 cm välistä.

Kasvihuoneella podettiin tilanpuutetta ja runsaudenpulaa. Tässä vielä vähän suunnitteluvaiheessa. Kasvarissa meillä on lämmitin (joka viekin koko hommalta taloudellisen kannatavuuden) . Sillä tavoin saadaan taimet aikaisin kevään runsaaseen valoon kasvamaan.

Alkukesästä teimme aika monta metsäkävelyä. Meillä on Natura2000 luonnonsuojelualueiden lisäksi yksityisiä luonnonsuojelualueita, eli sellaisia jotka olemme itse halunneet suojeltavaksi. Nuo metsät, niin kuin metsät yleensäkin, ovat paikkoja joissa riittää ihasteltavaa.

Meille syntyi ensimmäistä kertaa kissanpentuja. Ja voi kuinka niitä jaksettiin ihastella. Ja kuinka helpottuneita lopulta olimme, kun ne lähtivät uusiin koteihin.

Eläimet saatiin suurin piirtein kunnialla laitumille. Kaikista siirroista ei tilanteiden hektisyyden takia ole kuvaa, mutta tämän videon sain kuvattua, kun Aleksi siirsi (tyylillä) edellisen kesän sonnivasikoita talvitarhasta laitsalle.

Vaikka voisi ajatella, että eläimet siirtyvät ilolla laitumelle, se ei todellisuudessa mene niin. Eläin on aina hieman epäluuloinen uutta kohtaan ja pysyykin mieluiten omassa kodissa, missä on aina asunut ja elellyt. Vanhemmat eläimet tietävät ja muistavat jo, mitä ollaan tekemässä ja ne useimmiten liikkuvatkin helpommin. Toki sitten riemuvilliintymiset ja hierarkia-jutut vaikuttavat siirtoon. Pahinta on kaikkien laumaeläinten kanssa, jos arimmat eläimet jäävät viimeiseksi. On me kerran jouduttu jättämään yksi sonni yksin laitumelle vuorokaudeksi, kun se ei vaan suostunut tulemaan metsästä pois. Seuraavana päivänä tilanne oli jo toinen, kun arkajalka huomasi, että ei ne kaverit tosiaan enää tule takaisin. Samoin siirroissa on hankalaa, jos vahvempi yksilö jää tulijaa vastaan. Siinä helposti hierarkiassa alempi kääntyy kiireesti kannoillaan ja palaa lähtöpisteeseen. Pahimmassa tapauksessa vetää perillä olevan lauman mukaansa juoksuun. Ei oo aina helppoo, ei!

Meiltä muutti Rocky-sonni naapuripitäjään. Pääsi sinne ihan siitossonniksi. Pöyhösen Ari on kyllä Eläinkuski isolla E:llä. Ei ikinä kiire, auto on putipuhdas ja eläin saa siirtyä autoon ihan omaan tahtiin. Arin työskentelyä on ilo seurata, itse saa toimia ihan vaan piällysmiehenä.

Eikä Rockylla kyllä ollutkaan mikään kiire, vaikka auto asettui lastauspaikalle. Mitäpä sitä hötkyilemään, valamiissa maailmassa.

Ja mikäs se olis bönden juhlapyhä ilman pientä työnvivahdetta, niiden päivittäisten lisäksi. Juhannusaattoiltana meille tuli uusi urho ilahduttamaan talon rouvia. Bruno astui remmiin. Eiku siis…