Vasikoita, vasikoita ja vielä kerran vasikoita

Vasikoita, vasikoita ja vielä kerran vasikoita

Tekla, Timoteus ja Tyyne, tämän kevään ensimmäiset vasikat.

 

Noin puolet emoista on saanut vasikan. Tähän asti kaikki on sujunut aika hyvin. Jonkin verran on vasikoita joutunut opettaa tissille, ja olenkin miettinyt, että kuinkahan luonnossa eläinvauvat löytää sen tisun suuhunsa, koska meilläkään ei kovin herkästi puututa vasikan ja emon välisiin juttuihin, mutta tänä vuonna on jouduttu opettamaan useampaa vasikkaa.

Välillä vasikat lupsuttaisivat vain emon kylkikarvoja tai häntää. Moni tukkii emon alle just sieltä peräpäästä. Parin päivää opastusta oikeaan osoitteeseen ja viimein ovat löytäneet omatoimisesti tissille.

Viime keväänä Helka menetti vasikkansa. Vasikka syntyi kuolleena. Helkan annettiin hyvästellä vasikka rauhassa, ei se nuollut vasikkaa mutta huusi sille kyllä kovasti. Monta päivää poikimisen jälkeen Helka palasi yhä uudelleen samalle paikalle, missä oli vasikan saanut.

Lauantai aamuna Helka ja sen uusi vasikka löytyivät laitumen kurjimmasta ja kylmimmästä paikasta. Vasikka oli mukkelismakkelis jäisessä kuopassa. Vasikka siirrettiin emonsa kanssa nopeasti lämpimään. Meillä oli suuri pelko, että Helka menettäisi vasikkansa jo toisena vuonna peräkkäin. Sitä surua mekään emme enää kestäisi. Vasikkaa lämmitettiin ja sille lypsettiin emonsa maitoa ihmisvauvojen tuttipulloon. Ja joihan vasikka mielellään. (meillä on muös vasikan tuttipulloja, mutta ne ovat kovin isoja haikkuvasikoille jotka ovat pienempiä kuin lypsyrotuisten lehmien vasikat). Muutama kerta vasikka juotettin isännän pipo silmillä, (ihan siksi että pullo ei meinannut kelvata ja pipo estää vasikkaa näkemästä mistä se maito sinne suuhun tulee) ja sunnuntaina vasikka oli jo pirteä ja iloinen oman emonsa tisulla.

 

Vasikka sai nimeksi Tellervo.

Syntymän jälkeen varmistetaan aina, että vasikka löytää emän nisät ja saa ternimaidot, koska se on ihan elinehto vasikalle. Muuten emo kyllä huolehtii vasikan kuivaksi ja lämpimäksi nuolemalla. Nuolemisella on tärkeä merkitys molemmille. Vasikka kuivuu, verenkierto lähtee vilkkaasti toimimaan ja vaikuttaa näin lämpimänä pysymiseen ja tietenkin se emon hellyys on merkittävä tekiä vasikalle. Emolle taas vasikan nuoleminen lisää hyvänolon tunnetta, eli erittää oksitosiinia joka laukaisee maidon herumisen. Emo myös leimaantuu vahvasti vasikkaansa jo tässä vaiheessa, vasikalla menee muutama päivä, ennen kuin leimautuu omaan emoonsa, Vasikka saattaa yrittää mennä kenen tahansa lehmän maitobaarille, ennen kuin alkaa tunnistamaan oman emonsa laumasta.

Tänään Tellervolle syntyi kaveriksi Tapio, kun Ella poiki pienen pojan.

Tapio

Tapio, ikää kuusi tuntia.

Korvamerkit napsautetaan paikoilleen mahdollisimman pian syntymän jälkeen, koska parin päivän ikäisenä vasikka kirmaa jo niin kovaa, että mies (eikä nainen) saa sitä enää kiinni.

Me elellään nyt täällä ihan vasikantuoksuisissa huuruissa, valmiina kätilöhommiin yötä päivää. Uuden elämän alku on joka kerta yhtä ihastuttavaa.

Lämpimiä kevättuulia odotellen

Mirka

 

 

 

 

Aurinkoa aurinkoa!

Aurinkoa aurinkoa!

Aurinko tietää kevättä! Kevät tietää meillä sesongin alkua. Kaiken sesongin.

Kevätkauden työt on tavallaan jo aloitettu, eli joulun jälkeen meillä vieroitettiin viime kesänä syntyneet vasikat. Emot saavat nyt rauhassa alkaa valmistautumaan uusien vasikoiden syntymiseen. Emot itse asiassa vieroittavat vasikat kyllä itsekin. Aika mojovasti töyttäilivät jo yli-isoiksi kasvaneita vasikoitaan kauemmaksi. Ei tissiä enää. Näin se luonnossa menee.

Vasikat jaettiin tyttöjen ja poikien ryhmiin heti vieroituksen jälkeen, eläimistä kun ei koskaan tiedä. Sonni-pojat ainakin vaikuttavan jo kovinkin kiinnostuneilta tyttövasikoita kohtaan.

Viime kesän tyttövasikat

 

Tänä vuonna ajoitimme tarkoituksella niin, että saamme hoidella lehmien vasikoimiset ihan rauhassa ja uuhet karitsoivat vasta aivan loppukeväästä. Hiukan jännitetään, että kuinka tiukille menee kevättöiden kanssa, kun pellollakin pitäisi olla ja samalla seurata kevätvauvojen syntymää ja olla valmiina auttamaan tarvittaessa, mutta luulen sen menevän loppujen lopuksi ihan hyvin, koska rajasimme uuhien määrää pässikarsinassa. Tänä vuonna meillä karitsoi vain kuusi uuhta.

tulevan kesän äitiliinit

Lampaissa alkaa villa olemaan jo todella pitkää. Arvioisin, että kuukauden päästä saa aloittaa kerinnät, mikäli meinaa saada villan hyvälaatuisena talteen. Lampaathan ovat meillä nimenomaan villan vuoksi.

Viime syksynä meillä kävi ensimmäistä kertaa ulkopuolinen keritsijä. Tututustuin Neuvosentilan Katiin kehräämisen merkeissä ja koska löysin hyvän keritsijän näin läheltä pyysin häntä keritsemään meidän katraan. Kylläpä se kävikin paljon näppärämmin, kuin meiltä. Ja kiva oli saada villat lajiteltua jo tässä vaiheessa.

 

lampaan keritseminen istualtaan

Tämä tapa on hyvä ainakin pässeille, jotenkin varmempaa. Meillä oli huono alusta, pelkkä betonilattia. Kevääksi saadaan parsimatot alustaksi, joten kaikilla on hieman mukavampaa. Lampaista kyllä näkee kerinnän jälkeen, kuinka painava villa on jo ollut ja askel nousee taas entistäkin kevyemmin.

Terkuin Mirka