Kuin varkain tullut kesä

Kuin varkain tullut kesä

Kesä tuli aivan varkain. Meillä on ollut erikoinen kevät. Ostimme kevättalvella naapurimaatilan,vuosia autiona olleen hevostilan. Ajattelimme kunnostaa sen kesän aikana, mutta lumien pikkuhiljaa sulaessa todellinen työmäärä alkoi valjeta meille. Tänä kesänä ei taideta saada kuin pellot kunnostettua.

Talvella tallin ympäristö näytti tältä. Puhkuimme intoa ja suunnitelmia.

Kevään edetessä totuus alkoi tulla esille.

 

Raivaaminen aloitettiin peltojen putsaamisella. Monta päivää miehet kaatoivat pellolta pusikkoja ja puita. Aika monta kuormaa romua on ajettu ja monta kaivinkoneen kauhallista on saanut kaivaa, että pelto edes näytti pellolta.

Välillä tuntui että usko loppuisi kaikilta, mutta mikä on aloitettu, se viedään loppuun.

Viimein, viikko sitten pelto oli siinä vaiheessa että sai laittaa aurat traktorin perään.

Otto-Villen suurin toive on koko talven ollut, että hän saa kyntää vanhalla traktorilla ja vanhoilla auroilla.

Toive toteutettiin.

 

Valmet 565 ei vaan jaksanut puskea eteenpäin upottavimmissa paikoissa, eikä auratkaan enää ihan viimeisen päälle kunnossa, joten isommat pojat jatkoivat kyntämistä hieman ajanmukaisemmilla koneilla.

Tänään on vielä kerätty kiviä ja roskia pelloilta. Ihan käsipelillä. Mittari on näyttänyt +25 astetta, ja nostalgia alkoi peltohommista olla kaukana.

Jospa mekin saisimme pellot vielä tänä kesänä kylvettyä.

Erilaista työtä opiskelijoiden kanssa

Erilaista työtä opiskelijoiden kanssa

Meillä olikin aivan erilainen työpäivä.

Perhossa toimii Kpedun ammattioppilaitos, jossa on luonto-ohjaaja koulutusta.

Osa opiskelijoista oli valinnut maisemanhoitotyön valinnaiseksi kurssiksi ja opiskelijat tulivat meidän maatilalle opiskelemaan maisemanhoitotyössä käytettävien eläinten hoitoa.

Syksy ajankohtana asetti omat haasteensa opetukselle ja Ismon kanssa mietimmekin pitkään, kuinka saamme opetettua samalla eläinten käyttöä maisemanhoitotyössä, kun eläimet on jo siirretty talviasumuksiinsa.

Lopulta päädyimme siihen, että teemme opiskelijoiden kanssa meidän päivittäiset maatilan työt laiduntarkastuksineen. Samalla pystyimme luontevasti juttelemaan eläinten tarpeista ja hoitovaatimuksista.

Vaikka lampaat, naudat ja alpakat ovat vähään tyytyviä ja vaatimattomia maisemanhoitajia, on kuitenkin eläimellä tietyt vaatimukset laidunnusympäristön suhteen – sen  on oltava turvallinen ja sovelluttava eläinten käyttöön ja  joissakin tapauksissa onkin järkevämpää ihmisen tehdä itse tarvittava maisemanhoitotyö. Eläimiä ei myöskään voi vaan jättää luonnonlaitumille oman onnensa nojaan, vaan ne tarvitsevat sinne turvalliset aitaukset joissa ne  pysyvät, sekä mahdolliset petoeläimet saadaan pidettyä laidunalueiden ulkopuolella. Ei myöskään saa unohtaa kivennäisten, suolan ja raikkaan veden tarvetta.

Opiskelijoita kiinnosti kovasti myös meidän jo olemassa olevat metsälaitumet ja kuinka niissä näkyy eläinten tekemä luonnollinen maan muokkaantuminen.

Tutustumista puolin ja toisin

 

Meillä ei metsälaitumet vielä ole paljon muokkaantuneet, lukuunottamatta eläinten tekemiä polkuja, koska nämäkin hiehot ovat vasta alkukesällä päässet tälle laitumelle josta pääsevät metsälaitumille.

 

Tuulikista tuli heti opiskelijoiden suosikki

Aamu aloitettiin siis lampaiden ja alpakoiden ruokinnalla.

Alpakat pääsivat viikon sisällä olon jälkeen ulos. Olimme pitäneet allut sisällä, koska viikkoa aikaisemmin Kovun jalka meni poikki ja halusimme pitää eläimet rauhassa, jotta luutuminen alkaisi mahdollisimman hyvin. Alpakoiden riemulla ei ollut rajaa, kun ”vapaus” taas koitti. Luultavasti opiskelijat olivat yhtä riemuissaan katsoessaan pomppivia villapalloja.

Kipsijalalla ei paljon pompita

 

Meillä oli kaikin puolin mielenkiintoinen päivä. Viisi tuntia meni aivan kuin siivillä ja tuntui, että paljon jäi vielä kertomatta. Onneksi tiedossa on jo seuraava päivä, ja päästään perehtymään asioihin hieman syvemmälle. Ellei nyt sitten mene lampaita rapsutellessa koko päivä,  Tällainen opetustyö on todella opettavaista,koska joutuu hieman miettiä itsekin, että miksi on päädytty tiettyihin ratkaisuihin. Sitäpaitsi opetushommat, silloin kun on oma sydän ja intohimo asiassa mukana, on tosi kivoja!

Terveisin

Mirka ja Villakaverit