Kesä tuli aivan varkain. Meillä on ollut erikoinen kevät. Ostimme kevättalvella naapurimaatilan,vuosia autiona olleen hevostilan. Ajattelimme kunnostaa sen kesän aikana, mutta lumien pikkuhiljaa sulaessa todellinen työmäärä alkoi valjeta meille. Tänä kesänä ei taideta saada kuin pellot kunnostettua.

Talvella tallin ympäristö näytti tältä. Puhkuimme intoa ja suunnitelmia.

Kevään edetessä totuus alkoi tulla esille.

 

Raivaaminen aloitettiin peltojen putsaamisella. Monta päivää miehet kaatoivat pellolta pusikkoja ja puita. Aika monta kuormaa romua on ajettu ja monta kaivinkoneen kauhallista on saanut kaivaa, että pelto edes näytti pellolta.

Välillä tuntui että usko loppuisi kaikilta, mutta mikä on aloitettu, se viedään loppuun.

Viimein, viikko sitten pelto oli siinä vaiheessa että sai laittaa aurat traktorin perään.

Otto-Villen suurin toive on koko talven ollut, että hän saa kyntää vanhalla traktorilla ja vanhoilla auroilla.

Toive toteutettiin.

 

Valmet 565 ei vaan jaksanut puskea eteenpäin upottavimmissa paikoissa, eikä auratkaan enää ihan viimeisen päälle kunnossa, joten isommat pojat jatkoivat kyntämistä hieman ajanmukaisemmilla koneilla.

Tänään on vielä kerätty kiviä ja roskia pelloilta. Ihan käsipelillä. Mittari on näyttänyt +25 astetta, ja nostalgia alkoi peltohommista olla kaukana.

Jospa mekin saisimme pellot vielä tänä kesänä kylvettyä.