Kevät keikkuen tuli
Tämä kevättalvi on ollut kiireinen.
Ajatuksemme verkkaisemmasta elämästä lypsikkien jälkeen ei aivan toteutunut. Mutta unelmia kohti mennään, ja nyt onkin menty sellaisella tohinalla, että perässä ei meinaa pysyä.
Toinen tilan yrittäjistä, eli allekirjoittanut, aloitti lähihoitajaopinnot. Se onkin sitten tarkoittanut toiselle yrittäjälle paljon kiireisempiä päiviä, mutta niin vain on jotenkuten miten milloinkin eteenpäin menty. Eläimet on hoidettu ja ehtineet saada vielä paijauksiakin ja lapsetkin on pysyneet tahdissa vielä mukana.
Vasikoita on syntynyt maalis-huhtikuussa kokonaiset seitsemän kappaletta. Poikimiset on olleet helppoja, mutta erilaistahan se on ollut entisiin navetassa hoidettuihin poikimisiin verrattuna. Yötä myöden on kuljettu taskulampun kanssa pitkin tarhoja varmistamassa, että poikimiset sujuu. Vain yhtä poikimista jouduttiin auttaa, muuten emot suoriutuivat ihan omatoimisesti.
Olemme jaksaneet ihastella lauman toimimista. Kun yksi lehmä poikii, pari muuta lehmää asettuu vahtimaan, että poikiva emo saa olla rauhassa. Vastasyntynyttä vasikkaa taas rientävät kaikki ihastelemaan ja nuolemaan, emoa ei jätetä yksin.
Ja lastenhoito hoidetaan myös porukalla. Yksi jää vahtimaan kakaroita, kun äidit käyvät vähän yksinään syömässä.
Tässä hetkessä on kaikki
Päikkäriaika
Seuraavaksi alkaakin kesälaidunten suunnittelu. Viimevuotiset, vieroitetut vasikat on jaettu omiin ryhmiinsä ja he menevät omille laitumilleen. Emot pääsevät vasikoiden kanssa omalle laitumelleen ja ehkäpä pian he saavat sinne sonniseuraakin, mutta sitten vasta kesän päälle. Nyt nautiskellaan vielä hetki ennen kevätkiireitä aurinkoisista ja lämpimistä päivistä.
Aurinkoisin terveisin
Mirka