Voi kuinka kuumia ilmoja on ollut. Eläimet ja ihmiset tuskastuvat kuumuuteen ja ötököihin. Päivän ajan eläimet viettääkin melkein kokonaan metsässä.

Aamuvarhain ja illan tullen vasta liikutaan ruokailemaan. Talon takana laiduntava sonnilauma on kuin preerian puhvelilauma-pölypilvi vain kulkee perässä.

Ilmastonmuutos on täällä, se joka sen kieltää, valehtelee jopa itselleen. Se, onko se luonnollista,aina tapahtunutta vai pelkästään ihmisen aiheuttamaa onkin toinen asia.

Minä olen sitä mieltä, että ainakin ihminen edesauttaa sitä, nopeuttaa toimillaan. Mutta siihen en usko, että meidän pieni lauma olisi kaiken pahan alku ja juuri, en usko.

Meidän tavoitteemme on tehdä asioita toisin, siten että kaikilla olisi mahdollisuus valita se eettisempi ja luontoystävällisempi tapa.

Tänään syntyi viimeinen vuonue. Neljä pientä karitsaa. Uuhi on aika ihmeissään,eikä päästäisi karitsoita syömään.

Heti syntymän jälkeen uuhelta lypsetään ternimaito joka laitetaan pienellä ruiskulla karitsan suuhun. Näin taataan tervellisen ternimaidon saanti. Ternimaidossa on kaikki mitä karitsa tarvitsee, ennen kaikkea vastustuskykyä lisäävät vasta-aineet.

Muuten olemme kyllä antaneet karitsoille tuttipullolla maitoa, koska neljälle karitsalle ei emolla välttämättä riitä maito.

Pullottaminen on raskasta, mutta toisaalta pullokaritsat on paljon kesympiä kuin emon kanssa kahdestaan olleet. Näin pienessä katraassa kuin meilläkin on, ei muutama pullokaritsa tuo paljoa lisätyötä.

Yksi karitsoista on heikko ja hontelo, syö kyllä hyvin, mutta jalat eivät vielä kanna. Emo ei hyväksynyt tätä karitsaa ollenkaan, joten se reppana siirrettiin ainakin joksikin aikaa vahvistumaan toiseen karsinaan.

Nyt sitten kovasti seurataan, kuinka tämän pienen käy.

Viileämpiä kelejä odotellen

Mirka