Yökyöpelin yöpäivityksiä

Yökyöpelin yöpäivityksiä

Olen ehdottomasti ilta- ja yöihminen.

Se ei ole oikein eduksi, kun muu maailma nukkuu öisin, mutta toisaalta silloin saa hiippailla outouksiensa kanssa ihan rauhassa. Alkukesästä kuljeskelin metsässä, ei ollut hyttysiä vielä kiusana. Samalla rakentelin pojalle pajuista majaa – joka ei itse asiassa kelvannut, koska oikea maja kuulemma rakennetaan puuhun ja laudoista, ehkäpä vaatimattomasti parilla erillisellä huoneella ja parvekkeella. Kun kuuntelin pojan selvitystä siitä aivan OIKEASTA MAJASTA, siis majasta missä voi asua koko kesän, ajattelin että kyllä, saat poika majasi. Saat sen heti kun neljä vuotta kärryn lavalla täydellistä entisöintiä oleva savusaunan raato on kylpykunnossa tontilla, sitten kun kolme vuotta vähän vaiheessa ollut tuvan maalaus on saatettu loppuun, heti kun takaportaiden laudoitus on valmis. Eli luultavasti kymmenen vuoden kuluttua voi tehdä sen kesätöinä itselleen.

Toki täytyy sanoa, että meidän pihalla on jo pieni maja joka tehtiin aikanaan isosiskolle, sekä suorastaan perintökalleutena tällä pihalla jo yli 50 vuotta ollut leikkimökki, sekä huomattavasti uudempaa tuotantoa oleva leikkimökki, joka tehtiin keskimmäisille tytöille siinä kokoluokassa ja ajatuksessa, että teininä he voisivat kesäisin yöpyä mökissä- HAH, mitä toiveajattelua. Teininä toiveisiin tuli skootterit, sitten ehkä vähän isompi mopo, vanhempi tytöistä lähettelee jo nettiauton autolinkkejä tonnin pösöistä. Eikä tyttö ole vielä täyttänyt edes 17. Kesäyöt leikkimökissä ei kuulu heidän toivelistaan.

Mutta pajusta tehdyn…hmm, rakennelman lisäksi tuli kerättyä muutama litra kuusenkerkkiä siirappia varten ja ennen kaikkea nautiskeltua vaan olosta ja elosta. On se vain metsä, kaikessa yöllisessä hiljaisuudessa, aivan lumoava.

Öiset metsäretket on mitä parasta ajanvietettä

 

En muista milloin kuuset olisivat kukkineet näin komeasti kuin tänä vuonna.

Ja olenhan keittiössäkin ehtinyt olla  sen verran, että ne kerkät siirapiksi keitin. Nyt saa talvi ja yskä tulla, tai no ehkä ei sittenkään. Mieluiten nautiskelen siirappia vaniljakermajäätelön kanssa.

Kevät keikkuen tuli

Kevät keikkuen tuli

Tämä kevättalvi on ollut kiireinen.

Ajatuksemme verkkaisemmasta elämästä lypsikkien jälkeen ei aivan toteutunut. Mutta unelmia kohti mennään, ja nyt onkin menty sellaisella tohinalla, että perässä ei meinaa pysyä.

Toinen tilan yrittäjistä, eli allekirjoittanut, aloitti lähihoitajaopinnot. Se onkin sitten tarkoittanut toiselle yrittäjälle paljon kiireisempiä päiviä, mutta niin vain on jotenkuten miten milloinkin eteenpäin menty. Eläimet on hoidettu ja ehtineet saada vielä paijauksiakin ja lapsetkin on pysyneet tahdissa vielä mukana.

Vasikoita on syntynyt maalis-huhtikuussa kokonaiset seitsemän kappaletta. Poikimiset on olleet helppoja, mutta erilaistahan se on ollut entisiin navetassa hoidettuihin poikimisiin verrattuna. Yötä myöden on kuljettu taskulampun kanssa pitkin tarhoja varmistamassa, että poikimiset sujuu. Vain yhtä poikimista jouduttiin auttaa, muuten emot suoriutuivat ihan omatoimisesti.

Olemme jaksaneet ihastella lauman toimimista. Kun yksi lehmä poikii, pari muuta lehmää asettuu vahtimaan, että poikiva emo saa olla rauhassa. Vastasyntynyttä vasikkaa taas rientävät kaikki ihastelemaan ja nuolemaan, emoa ei jätetä yksin.

Ja lastenhoito hoidetaan myös porukalla. Yksi jää vahtimaan kakaroita, kun äidit käyvät vähän yksinään syömässä.

Tässä hetkessä on kaikki
Päikkäriaika

Seuraavaksi alkaakin kesälaidunten suunnittelu. Viimevuotiset, vieroitetut vasikat on jaettu omiin ryhmiinsä ja he menevät omille laitumilleen. Emot pääsevät vasikoiden kanssa omalle laitumelleen ja ehkäpä pian he saavat sinne sonniseuraakin, mutta sitten vasta kesän päälle. Nyt nautiskellaan vielä hetki ennen kevätkiireitä aurinkoisista ja lämpimistä päivistä.

Aurinkoisin terveisin

Mirka