Todellista kesää

Todellista kesää

Voi kuinka kuumia ilmoja on ollut. Eläimet ja ihmiset tuskastuvat kuumuuteen ja ötököihin. Päivän ajan eläimet viettääkin melkein kokonaan metsässä.

Aamuvarhain ja illan tullen vasta liikutaan ruokailemaan. Talon takana laiduntava sonnilauma on kuin preerian puhvelilauma-pölypilvi vain kulkee perässä.

Ilmastonmuutos on täällä, se joka sen kieltää, valehtelee jopa itselleen. Se, onko se luonnollista,aina tapahtunutta vai pelkästään ihmisen aiheuttamaa onkin toinen asia.

Minä olen sitä mieltä, että ainakin ihminen edesauttaa sitä, nopeuttaa toimillaan. Mutta siihen en usko, että meidän pieni lauma olisi kaiken pahan alku ja juuri, en usko.

Meidän tavoitteemme on tehdä asioita toisin, siten että kaikilla olisi mahdollisuus valita se eettisempi ja luontoystävällisempi tapa.

Tänään syntyi viimeinen vuonue. Neljä pientä karitsaa. Uuhi on aika ihmeissään,eikä päästäisi karitsoita syömään.

Heti syntymän jälkeen uuhelta lypsetään ternimaito joka laitetaan pienellä ruiskulla karitsan suuhun. Näin taataan tervellisen ternimaidon saanti. Ternimaidossa on kaikki mitä karitsa tarvitsee, ennen kaikkea vastustuskykyä lisäävät vasta-aineet.

Muuten olemme kyllä antaneet karitsoille tuttipullolla maitoa, koska neljälle karitsalle ei emolla välttämättä riitä maito.

Pullottaminen on raskasta, mutta toisaalta pullokaritsat on paljon kesympiä kuin emon kanssa kahdestaan olleet. Näin pienessä katraassa kuin meilläkin on, ei muutama pullokaritsa tuo paljoa lisätyötä.

Yksi karitsoista on heikko ja hontelo, syö kyllä hyvin, mutta jalat eivät vielä kanna. Emo ei hyväksynyt tätä karitsaa ollenkaan, joten se reppana siirrettiin ainakin joksikin aikaa vahvistumaan toiseen karsinaan.

Nyt sitten kovasti seurataan, kuinka tämän pienen käy.

Viileämpiä kelejä odotellen

Mirka

Aurinkoa aurinkoa!

Aurinkoa aurinkoa!

Aurinko tietää kevättä! Kevät tietää meillä sesongin alkua. Kaiken sesongin.

Kevätkauden työt on tavallaan jo aloitettu, eli joulun jälkeen meillä vieroitettiin viime kesänä syntyneet vasikat. Emot saavat nyt rauhassa alkaa valmistautumaan uusien vasikoiden syntymiseen. Emot itse asiassa vieroittavat vasikat kyllä itsekin. Aika mojovasti töyttäilivät jo yli-isoiksi kasvaneita vasikoitaan kauemmaksi. Ei tissiä enää. Näin se luonnossa menee.

Vasikat jaettiin tyttöjen ja poikien ryhmiin heti vieroituksen jälkeen, eläimistä kun ei koskaan tiedä. Sonni-pojat ainakin vaikuttavan jo kovinkin kiinnostuneilta tyttövasikoita kohtaan.

Viime kesän tyttövasikat

 

Tänä vuonna ajoitimme tarkoituksella niin, että saamme hoidella lehmien vasikoimiset ihan rauhassa ja uuhet karitsoivat vasta aivan loppukeväästä. Hiukan jännitetään, että kuinka tiukille menee kevättöiden kanssa, kun pellollakin pitäisi olla ja samalla seurata kevätvauvojen syntymää ja olla valmiina auttamaan tarvittaessa, mutta luulen sen menevän loppujen lopuksi ihan hyvin, koska rajasimme uuhien määrää pässikarsinassa. Tänä vuonna meillä karitsoi vain kuusi uuhta.

tulevan kesän äitiliinit

Lampaissa alkaa villa olemaan jo todella pitkää. Arvioisin, että kuukauden päästä saa aloittaa kerinnät, mikäli meinaa saada villan hyvälaatuisena talteen. Lampaathan ovat meillä nimenomaan villan vuoksi.

Viime syksynä meillä kävi ensimmäistä kertaa ulkopuolinen keritsijä. Tututustuin Neuvosentilan Katiin kehräämisen merkeissä ja koska löysin hyvän keritsijän näin läheltä pyysin häntä keritsemään meidän katraan. Kylläpä se kävikin paljon näppärämmin, kuin meiltä. Ja kiva oli saada villat lajiteltua jo tässä vaiheessa.

 

lampaan keritseminen istualtaan

Tämä tapa on hyvä ainakin pässeille, jotenkin varmempaa. Meillä oli huono alusta, pelkkä betonilattia. Kevääksi saadaan parsimatot alustaksi, joten kaikilla on hieman mukavampaa. Lampaista kyllä näkee kerinnän jälkeen, kuinka painava villa on jo ollut ja askel nousee taas entistäkin kevyemmin.

Terkuin Mirka

Erilaista työtä opiskelijoiden kanssa

Erilaista työtä opiskelijoiden kanssa

Meillä olikin aivan erilainen työpäivä.

Perhossa toimii Kpedun ammattioppilaitos, jossa on luonto-ohjaaja koulutusta.

Osa opiskelijoista oli valinnut maisemanhoitotyön valinnaiseksi kurssiksi ja opiskelijat tulivat meidän maatilalle opiskelemaan maisemanhoitotyössä käytettävien eläinten hoitoa.

Syksy ajankohtana asetti omat haasteensa opetukselle ja Ismon kanssa mietimmekin pitkään, kuinka saamme opetettua samalla eläinten käyttöä maisemanhoitotyössä, kun eläimet on jo siirretty talviasumuksiinsa.

Lopulta päädyimme siihen, että teemme opiskelijoiden kanssa meidän päivittäiset maatilan työt laiduntarkastuksineen. Samalla pystyimme luontevasti juttelemaan eläinten tarpeista ja hoitovaatimuksista.

Vaikka lampaat, naudat ja alpakat ovat vähään tyytyviä ja vaatimattomia maisemanhoitajia, on kuitenkin eläimellä tietyt vaatimukset laidunnusympäristön suhteen – sen  on oltava turvallinen ja sovelluttava eläinten käyttöön ja  joissakin tapauksissa onkin järkevämpää ihmisen tehdä itse tarvittava maisemanhoitotyö. Eläimiä ei myöskään voi vaan jättää luonnonlaitumille oman onnensa nojaan, vaan ne tarvitsevat sinne turvalliset aitaukset joissa ne  pysyvät, sekä mahdolliset petoeläimet saadaan pidettyä laidunalueiden ulkopuolella. Ei myöskään saa unohtaa kivennäisten, suolan ja raikkaan veden tarvetta.

Opiskelijoita kiinnosti kovasti myös meidän jo olemassa olevat metsälaitumet ja kuinka niissä näkyy eläinten tekemä luonnollinen maan muokkaantuminen.

Tutustumista puolin ja toisin

 

Meillä ei metsälaitumet vielä ole paljon muokkaantuneet, lukuunottamatta eläinten tekemiä polkuja, koska nämäkin hiehot ovat vasta alkukesällä päässet tälle laitumelle josta pääsevät metsälaitumille.

 

Tuulikista tuli heti opiskelijoiden suosikki

Aamu aloitettiin siis lampaiden ja alpakoiden ruokinnalla.

Alpakat pääsivat viikon sisällä olon jälkeen ulos. Olimme pitäneet allut sisällä, koska viikkoa aikaisemmin Kovun jalka meni poikki ja halusimme pitää eläimet rauhassa, jotta luutuminen alkaisi mahdollisimman hyvin. Alpakoiden riemulla ei ollut rajaa, kun ”vapaus” taas koitti. Luultavasti opiskelijat olivat yhtä riemuissaan katsoessaan pomppivia villapalloja.

Kipsijalalla ei paljon pompita

 

Meillä oli kaikin puolin mielenkiintoinen päivä. Viisi tuntia meni aivan kuin siivillä ja tuntui, että paljon jäi vielä kertomatta. Onneksi tiedossa on jo seuraava päivä, ja päästään perehtymään asioihin hieman syvemmälle. Ellei nyt sitten mene lampaita rapsutellessa koko päivä,  Tällainen opetustyö on todella opettavaista,koska joutuu hieman miettiä itsekin, että miksi on päädytty tiettyihin ratkaisuihin. Sitäpaitsi opetushommat, silloin kun on oma sydän ja intohimo asiassa mukana, on tosi kivoja!

Terveisin

Mirka ja Villakaverit