Syyskuu…

Syyskuu…

 

Viime lauantaina vietettiin lähiruokapäivää, aikaisemmin nimitys on ollut ”osta tilalta”-päivä.

Meidän tilamyymälä aloitti toiminnan vasta puoli vuotta sitten, joten olimme tapahtumasaa mukana ensimmäistä kertaa. Päivä oli kiva, mutta haastava. Paljon pystyi ottamaan opiksi seuraavaa kertaa varten. Kuten säiden haltijan oikut. Seurasin säätiedotuksia päivittäin, ja aluksi luvattu aurinkoinen syyspäivä muuttui tapahtumapäivän lähestyessä kaatosateeksi. Edellisenä päivänä hain vielä Kokkolasta pop up teltan, jotta saisimme kahvituksen järjestettyä sateelta suojassa. Loppujen lopuksi telttaa ei tarvittu, koska katoin kahvit portaalle, katon suojiin, mutta kumisaappaita ja pitkospuita tarvittiin. Valitettavasti lehmien laitumelle johtava tie muuttui aivan rapavelliksi. Jatkossa siis saapasrivi portaille odottamaan vieraita. Päivä oli niin kiireinen, että yhtään kuvaa ei itse ehditty ottamaan, mutta jospa ensi vuonna valmistautuisi tähänkin paremmin.

lähiruokapäivän valmistelua

Villalankoja värjättiin ennen lähiruokapäivää aivan urakalla. Kesän värjäykset jäivät aivan olemattomaksi ihan johtuen helteestä ja kuivuudesta, joten tällaiset kesälle tarkoitetut työt jäi syksyyn. Toisaalta, syksyhän on villalankojen sesonki, kuka sitä nyt kesällä neuloo (paitsi minä)

kaikki langat värjätään käsin ja se onkin todellista käsityötä

 

pieni erä värjäyskokeiluja

 

 

Meidän tila on lähtenyt muutamaan hankkeeseen mukaan. Farmertime Finland -hankkeessa nykytekniikka yhdistää viljelijän ja koululaiset. Meillä on siis ”oma” luokka jolle lähetämme live-lähetystä parin viikon välein suoraan luokkaan, samalla oppilaat voivat kysellä meiltä mieltä askarruttavia asioita ja välillä taas lähetys perustuu oppilaille annettuun kouluaineeseen tai aihepiiriin. Jännittää ihan hirrrveesti, mutta tästä tulee varmasti aivan huippujuttu, luotan siihen. Farmertime Finlandiin voi tutustua https://www.farmertime.fi/?lang=fi

Minullahan on mielenterveys-  ja päihdehoitajan koulutus, haaveena on pitkän aikaa ollut Green Care toiminta tilalla, mutta toteutustapa on ollut vielä hieman vaiheessa. Kokkolan ensi- ja turvakotiyhdistys polkaisi käyntiin Rakkautta ja tekoja – hankkeen, johon he pyysivät meitä mukaan. Mielenkiinnolla ja innolla lähdin tähänkin mukaan. On mahtava olla mukana suunnittelemassa tällaista toimintamuotoa, missä eläinavusteisuus, luonto ja ihmiset kohtaavat. Eli monenlaista mukavaa on tulevaan talveen tiedossa.

Lehmävauvat on kasvaneet kovasti kesän aikana. Niistä pienistä koiran kokoisista vauveleista on kasvanut kivoja nassikoita. Tämän kesän vasikat on todella kesyjä. Oletettavasti siksi, koska laitoimme korvamerkit välittömästi syntymän jälkeen. Aikaisemmin nuo viheliäiset on laitettu päivän, kahden  vanhoille vasikoille, ja silloin vasikka yhdistää ihmisen kipuun. Tämä toimintatapa menee meillä heti jatkoon!

Vasikat elokuussa

 

Aurinkoisia päiviä syksyysi toivottelee Mirka

 

 

Todellista kesää

Todellista kesää

Voi kuinka kuumia ilmoja on ollut. Eläimet ja ihmiset tuskastuvat kuumuuteen ja ötököihin. Päivän ajan eläimet viettääkin melkein kokonaan metsässä.

Aamuvarhain ja illan tullen vasta liikutaan ruokailemaan. Talon takana laiduntava sonnilauma on kuin preerian puhvelilauma-pölypilvi vain kulkee perässä.

Ilmastonmuutos on täällä, se joka sen kieltää, valehtelee jopa itselleen. Se, onko se luonnollista,aina tapahtunutta vai pelkästään ihmisen aiheuttamaa onkin toinen asia.

Minä olen sitä mieltä, että ainakin ihminen edesauttaa sitä, nopeuttaa toimillaan. Mutta siihen en usko, että meidän pieni lauma olisi kaiken pahan alku ja juuri, en usko.

Meidän tavoitteemme on tehdä asioita toisin, siten että kaikilla olisi mahdollisuus valita se eettisempi ja luontoystävällisempi tapa.

Tänään syntyi viimeinen vuonue. Neljä pientä karitsaa. Uuhi on aika ihmeissään,eikä päästäisi karitsoita syömään.

Heti syntymän jälkeen uuhelta lypsetään ternimaito joka laitetaan pienellä ruiskulla karitsan suuhun. Näin taataan tervellisen ternimaidon saanti. Ternimaidossa on kaikki mitä karitsa tarvitsee, ennen kaikkea vastustuskykyä lisäävät vasta-aineet.

Muuten olemme kyllä antaneet karitsoille tuttipullolla maitoa, koska neljälle karitsalle ei emolla välttämättä riitä maito.

Pullottaminen on raskasta, mutta toisaalta pullokaritsat on paljon kesympiä kuin emon kanssa kahdestaan olleet. Näin pienessä katraassa kuin meilläkin on, ei muutama pullokaritsa tuo paljoa lisätyötä.

Yksi karitsoista on heikko ja hontelo, syö kyllä hyvin, mutta jalat eivät vielä kanna. Emo ei hyväksynyt tätä karitsaa ollenkaan, joten se reppana siirrettiin ainakin joksikin aikaa vahvistumaan toiseen karsinaan.

Nyt sitten kovasti seurataan, kuinka tämän pienen käy.

Viileämpiä kelejä odotellen

Mirka

Kuin varkain tullut kesä

Kuin varkain tullut kesä

Kesä tuli aivan varkain. Meillä on ollut erikoinen kevät. Ostimme kevättalvella naapurimaatilan,vuosia autiona olleen hevostilan. Ajattelimme kunnostaa sen kesän aikana, mutta lumien pikkuhiljaa sulaessa todellinen työmäärä alkoi valjeta meille. Tänä kesänä ei taideta saada kuin pellot kunnostettua.

Talvella tallin ympäristö näytti tältä. Puhkuimme intoa ja suunnitelmia.

Kevään edetessä totuus alkoi tulla esille.

 

Raivaaminen aloitettiin peltojen putsaamisella. Monta päivää miehet kaatoivat pellolta pusikkoja ja puita. Aika monta kuormaa romua on ajettu ja monta kaivinkoneen kauhallista on saanut kaivaa, että pelto edes näytti pellolta.

Välillä tuntui että usko loppuisi kaikilta, mutta mikä on aloitettu, se viedään loppuun.

Viimein, viikko sitten pelto oli siinä vaiheessa että sai laittaa aurat traktorin perään.

Otto-Villen suurin toive on koko talven ollut, että hän saa kyntää vanhalla traktorilla ja vanhoilla auroilla.

Toive toteutettiin.

 

Valmet 565 ei vaan jaksanut puskea eteenpäin upottavimmissa paikoissa, eikä auratkaan enää ihan viimeisen päälle kunnossa, joten isommat pojat jatkoivat kyntämistä hieman ajanmukaisemmilla koneilla.

Tänään on vielä kerätty kiviä ja roskia pelloilta. Ihan käsipelillä. Mittari on näyttänyt +25 astetta, ja nostalgia alkoi peltohommista olla kaukana.

Jospa mekin saisimme pellot vielä tänä kesänä kylvettyä.

Vasikoita, vasikoita ja vielä kerran vasikoita

Vasikoita, vasikoita ja vielä kerran vasikoita

Tekla, Timoteus ja Tyyne, tämän kevään ensimmäiset vasikat.

 

Noin puolet emoista on saanut vasikan. Tähän asti kaikki on sujunut aika hyvin. Jonkin verran on vasikoita joutunut opettaa tissille, ja olenkin miettinyt, että kuinkahan luonnossa eläinvauvat löytää sen tisun suuhunsa, koska meilläkään ei kovin herkästi puututa vasikan ja emon välisiin juttuihin, mutta tänä vuonna on jouduttu opettamaan useampaa vasikkaa.

Välillä vasikat lupsuttaisivat vain emon kylkikarvoja tai häntää. Moni tukkii emon alle just sieltä peräpäästä. Parin päivää opastusta oikeaan osoitteeseen ja viimein ovat löytäneet omatoimisesti tissille.

Viime keväänä Helka menetti vasikkansa. Vasikka syntyi kuolleena. Helkan annettiin hyvästellä vasikka rauhassa, ei se nuollut vasikkaa mutta huusi sille kyllä kovasti. Monta päivää poikimisen jälkeen Helka palasi yhä uudelleen samalle paikalle, missä oli vasikan saanut.

Lauantai aamuna Helka ja sen uusi vasikka löytyivät laitumen kurjimmasta ja kylmimmästä paikasta. Vasikka oli mukkelismakkelis jäisessä kuopassa. Vasikka siirrettiin emonsa kanssa nopeasti lämpimään. Meillä oli suuri pelko, että Helka menettäisi vasikkansa jo toisena vuonna peräkkäin. Sitä surua mekään emme enää kestäisi. Vasikkaa lämmitettiin ja sille lypsettiin emonsa maitoa ihmisvauvojen tuttipulloon. Ja joihan vasikka mielellään. (meillä on muös vasikan tuttipulloja, mutta ne ovat kovin isoja haikkuvasikoille jotka ovat pienempiä kuin lypsyrotuisten lehmien vasikat). Muutama kerta vasikka juotettin isännän pipo silmillä, (ihan siksi että pullo ei meinannut kelvata ja pipo estää vasikkaa näkemästä mistä se maito sinne suuhun tulee) ja sunnuntaina vasikka oli jo pirteä ja iloinen oman emonsa tisulla.

 

Vasikka sai nimeksi Tellervo.

Syntymän jälkeen varmistetaan aina, että vasikka löytää emän nisät ja saa ternimaidot, koska se on ihan elinehto vasikalle. Muuten emo kyllä huolehtii vasikan kuivaksi ja lämpimäksi nuolemalla. Nuolemisella on tärkeä merkitys molemmille. Vasikka kuivuu, verenkierto lähtee vilkkaasti toimimaan ja vaikuttaa näin lämpimänä pysymiseen ja tietenkin se emon hellyys on merkittävä tekiä vasikalle. Emolle taas vasikan nuoleminen lisää hyvänolon tunnetta, eli erittää oksitosiinia joka laukaisee maidon herumisen. Emo myös leimaantuu vahvasti vasikkaansa jo tässä vaiheessa, vasikalla menee muutama päivä, ennen kuin leimautuu omaan emoonsa, Vasikka saattaa yrittää mennä kenen tahansa lehmän maitobaarille, ennen kuin alkaa tunnistamaan oman emonsa laumasta.

Tänään Tellervolle syntyi kaveriksi Tapio, kun Ella poiki pienen pojan.

Tapio

Tapio, ikää kuusi tuntia.

Korvamerkit napsautetaan paikoilleen mahdollisimman pian syntymän jälkeen, koska parin päivän ikäisenä vasikka kirmaa jo niin kovaa, että mies (eikä nainen) saa sitä enää kiinni.

Me elellään nyt täällä ihan vasikantuoksuisissa huuruissa, valmiina kätilöhommiin yötä päivää. Uuden elämän alku on joka kerta yhtä ihastuttavaa.

Lämpimiä kevättuulia odotellen

Mirka

 

 

 

 

Kevät on touhua täynnä

Kevät on touhua täynnä

Kevät ja aurinko on täällä. Nyt ei tiedä enää mihin suuntaan juoksisi. Minun energiamäärä ainakin lisääntyy samaan tahtiin auringonvalon kanssa.

Nousevan kuun aikana helmikuussa kylvettiin ensimmäiset kasvihuonekasvien siemenet. Paprikat ja chilit laitettiin alulle ensimmäisenä. Laskevan kuun aikana laitoin sipulien siemenet multaan Ensimmäistä kertaa kokeilen kasvattaa sipulia siemenestä asti. Ensimmäistä kertaa kokeilin myös kylvää siisteihin turvenappeihin, tai mitä ne nyt onkaan nimeltään. En tiedä kuinka niiden kanssa olisi pitänyt toimia, mutta me laitoimme syvälle lautaselle vettä ja turvenapit sinne turpoamaan, siemen pudotettiin siististi napin keskellä olevaan koloon. Ai että kuinka helppoa.

Sipulinsiemen pussin aukaistuani totesin, että juu ei! Turvenapit saa unohtaa. Siemeniä oli yhdessä pussissa ainakin miljoona, ja olin varannut kolme pussia siemeniä. Sipulit siis kylvettiin lopulta hajakylvönä kaappeihin kertyneisiin dynoihin. Ehkä tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kylvän sipulia ja käytän turvenappeja esikasvatukseen. Nimittäin jo viikon kuluttua kylvöstä totesin, että pikkiriikkiset taimienalut kuivaa liian nopeasti turvepaakuissa ja jouduin istuttamaan kaikki pikku ruukkuihin taimimultaan. Ehkä en osaa käyttää näitä turvenappeja, mutta näyttää että taimet myös kasvavat itämisen jälkeen jotenkin hitaammin kuin aikasempina vuosina.

Tällaisia kikkarakakkaroita tuli turvenapeista kastelemisen jälkeen. Periaatteessa tämä voisi toimia, mutta minä en vakuuttunut kuin siistissä kylvövaiheessa.

Myöhemmin maaliskuulla kylvin tomaatit, vesimelonit (ihan uusi kokeilu) ja muutaman esikasvatusta tarvitsevan kukan siemenet. Tomaatteja kokeilen nyt eri lajikkeita, pienestä kirsikkatomaatin tyylisestä isoon pihvitomaattiin.

uudelleenistutus multaan

 

Nyt vain odotellaan ja toivotaan, että taimiressukat vielä tuosta innostuisivat kasvamaan.

Aurinkoa päivääsi toivottaa

Mirka

 

PS. Vasikoita on syntynyt tähän mennessä jo neljä. Kaksi lehmävasikkaa ja kaksi sonnia. Mutta niistä kuulette ensi kerralla….