Vasikoita, vasikoita ja vielä kerran vasikoita

Vasikoita, vasikoita ja vielä kerran vasikoita

Tekla, Timoteus ja Tyyne, tämän kevään ensimmäiset vasikat.

 

Noin puolet emoista on saanut vasikan. Tähän asti kaikki on sujunut aika hyvin. Jonkin verran on vasikoita joutunut opettaa tissille, ja olenkin miettinyt, että kuinkahan luonnossa eläinvauvat löytää sen tisun suuhunsa, koska meilläkään ei kovin herkästi puututa vasikan ja emon välisiin juttuihin, mutta tänä vuonna on jouduttu opettamaan useampaa vasikkaa.

Välillä vasikat lupsuttaisivat vain emon kylkikarvoja tai häntää. Moni tukkii emon alle just sieltä peräpäästä. Parin päivää opastusta oikeaan osoitteeseen ja viimein ovat löytäneet omatoimisesti tissille.

Viime keväänä Helka menetti vasikkansa. Vasikka syntyi kuolleena. Helkan annettiin hyvästellä vasikka rauhassa, ei se nuollut vasikkaa mutta huusi sille kyllä kovasti. Monta päivää poikimisen jälkeen Helka palasi yhä uudelleen samalle paikalle, missä oli vasikan saanut.

Lauantai aamuna Helka ja sen uusi vasikka löytyivät laitumen kurjimmasta ja kylmimmästä paikasta. Vasikka oli mukkelismakkelis jäisessä kuopassa. Vasikka siirrettiin emonsa kanssa nopeasti lämpimään. Meillä oli suuri pelko, että Helka menettäisi vasikkansa jo toisena vuonna peräkkäin. Sitä surua mekään emme enää kestäisi. Vasikkaa lämmitettiin ja sille lypsettiin emonsa maitoa ihmisvauvojen tuttipulloon. Ja joihan vasikka mielellään. (meillä on muös vasikan tuttipulloja, mutta ne ovat kovin isoja haikkuvasikoille jotka ovat pienempiä kuin lypsyrotuisten lehmien vasikat). Muutama kerta vasikka juotettin isännän pipo silmillä, (ihan siksi että pullo ei meinannut kelvata ja pipo estää vasikkaa näkemästä mistä se maito sinne suuhun tulee) ja sunnuntaina vasikka oli jo pirteä ja iloinen oman emonsa tisulla.

 

Vasikka sai nimeksi Tellervo.

Syntymän jälkeen varmistetaan aina, että vasikka löytää emän nisät ja saa ternimaidot, koska se on ihan elinehto vasikalle. Muuten emo kyllä huolehtii vasikan kuivaksi ja lämpimäksi nuolemalla. Nuolemisella on tärkeä merkitys molemmille. Vasikka kuivuu, verenkierto lähtee vilkkaasti toimimaan ja vaikuttaa näin lämpimänä pysymiseen ja tietenkin se emon hellyys on merkittävä tekiä vasikalle. Emolle taas vasikan nuoleminen lisää hyvänolon tunnetta, eli erittää oksitosiinia joka laukaisee maidon herumisen. Emo myös leimaantuu vahvasti vasikkaansa jo tässä vaiheessa, vasikalla menee muutama päivä, ennen kuin leimautuu omaan emoonsa, Vasikka saattaa yrittää mennä kenen tahansa lehmän maitobaarille, ennen kuin alkaa tunnistamaan oman emonsa laumasta.

Tänään Tellervolle syntyi kaveriksi Tapio, kun Ella poiki pienen pojan.

Tapio

Tapio, ikää kuusi tuntia.

Korvamerkit napsautetaan paikoilleen mahdollisimman pian syntymän jälkeen, koska parin päivän ikäisenä vasikka kirmaa jo niin kovaa, että mies (eikä nainen) saa sitä enää kiinni.

Me elellään nyt täällä ihan vasikantuoksuisissa huuruissa, valmiina kätilöhommiin yötä päivää. Uuden elämän alku on joka kerta yhtä ihastuttavaa.

Lämpimiä kevättuulia odotellen

Mirka

 

 

 

 

Kevät on touhua täynnä

Kevät on touhua täynnä

Kevät ja aurinko on täällä. Nyt ei tiedä enää mihin suuntaan juoksisi. Minun energiamäärä ainakin lisääntyy samaan tahtiin auringonvalon kanssa.

Nousevan kuun aikana helmikuussa kylvettiin ensimmäiset kasvihuonekasvien siemenet. Paprikat ja chilit laitettiin alulle ensimmäisenä. Laskevan kuun aikana laitoin sipulien siemenet multaan Ensimmäistä kertaa kokeilen kasvattaa sipulia siemenestä asti. Ensimmäistä kertaa kokeilin myös kylvää siisteihin turvenappeihin, tai mitä ne nyt onkaan nimeltään. En tiedä kuinka niiden kanssa olisi pitänyt toimia, mutta me laitoimme syvälle lautaselle vettä ja turvenapit sinne turpoamaan, siemen pudotettiin siististi napin keskellä olevaan koloon. Ai että kuinka helppoa.

Sipulinsiemen pussin aukaistuani totesin, että juu ei! Turvenapit saa unohtaa. Siemeniä oli yhdessä pussissa ainakin miljoona, ja olin varannut kolme pussia siemeniä. Sipulit siis kylvettiin lopulta hajakylvönä kaappeihin kertyneisiin dynoihin. Ehkä tämä on ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kylvän sipulia ja käytän turvenappeja esikasvatukseen. Nimittäin jo viikon kuluttua kylvöstä totesin, että pikkiriikkiset taimienalut kuivaa liian nopeasti turvepaakuissa ja jouduin istuttamaan kaikki pikku ruukkuihin taimimultaan. Ehkä en osaa käyttää näitä turvenappeja, mutta näyttää että taimet myös kasvavat itämisen jälkeen jotenkin hitaammin kuin aikasempina vuosina.

Tällaisia kikkarakakkaroita tuli turvenapeista kastelemisen jälkeen. Periaatteessa tämä voisi toimia, mutta minä en vakuuttunut kuin siistissä kylvövaiheessa.

Myöhemmin maaliskuulla kylvin tomaatit, vesimelonit (ihan uusi kokeilu) ja muutaman esikasvatusta tarvitsevan kukan siemenet. Tomaatteja kokeilen nyt eri lajikkeita, pienestä kirsikkatomaatin tyylisestä isoon pihvitomaattiin.

uudelleenistutus multaan

 

Nyt vain odotellaan ja toivotaan, että taimiressukat vielä tuosta innostuisivat kasvamaan.

Aurinkoa päivääsi toivottaa

Mirka

 

PS. Vasikoita on syntynyt tähän mennessä jo neljä. Kaksi lehmävasikkaa ja kaksi sonnia. Mutta niistä kuulette ensi kerralla….